Kohmeisia taloja, jäisiä, pimeitä ikkunoita

Huurteisia kasvoja, ihmiset kuin rumia patsaita

Vaihdan asentoa, kylkesi on kylmä kuin maailma

Enää ei naureta, olemme totisia ihmisen lapsia



CHORUS: Olen kadottanut sieluni jonnekkin,

josta ei kukaan sitä löytää voi

Se haudattuna on meren mutaan

Papit minut puhuvat pyörryksiin,

virkamiehet painavat paperiin

Pankkiirit sulkevat holveihin,

kauppiaat käärivät minut pakettiin



Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa, kaikki muuttuu paremmaksi"

Sadussa kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti

Tämä ei ole satua, ei tulee päivää onnellista

Silmän kantamattomiin meren mutaa, samanlaista



CHORUS x 2