Elämänruoska piiskaa

murheellista miestä märkänä hiestä

kuljen matkaa jota ei takaisin tulla



Maailma, saatana ei anna rauhaa

korvissani pauhaa kuolinkellot

jotka kutsuvat minua



Maa on kova kuin teräs

taivaanliha harteillani painaa ruumistani

näännyn näihin tuskiin, itkuun iänkaikkiseen



Tämä ruumis jäätyy pystyyn

kuolema silmäni sulkee, edessäni kulkee

ilkkuen, nauraen, pilkaten minua



Tänään on pimeää

huomenna on pimeämpää

tänään on pimeää

huomenna on pimeämpää



(x2):

Hikoile verta, kiroile

muserra käärmeen pää

eikö löydy sinusta miestä pahaa

itsestäsi piestä?



Käärme kiertyi sydämeni ympärille

otteesta sen irti pääse en

silti tahdon vielä sen viimeisen sanan



Parempi on siis istua alas

yksin itkeä pahaa kitkeä

päästä ja tappaa sen sikeä käärme



Tänään on pimeää

huomenna on pimeämpää

tänään on pimeää

huomenna on pimeämpää



(x4):

Hikoile verta, kiroile

muserra käärmeen pää

eikö löydy sinusta miestä pahaa

itsestäsi piestä?