istun baarin seinustalla

pienen kahvin aamupalakseni juon

eilen kävin kassalla

tänään iltakaljalla

apaattisen katseeni mä luon



Katson ohikulkevia

räntäsateen kastamia

erilaisia aamuilmeitä kansalaisien

kahvikuppi lämmittää

vain hetkiseksi lämpö jää

ulos tahtois mennä millään minä en



Mä olen Veikko Nieminen

kaksikymmenvuotinen

mä kuljen niinkuin lapsonen

etsien ja kysellen

kuljen ilman ohjelmaa

työtä omaa maailmaa

mä miksi olen ihminen

ja miksi on tää maa



Aamulehti kertoo samaa

etusivut täynnä kamaa

super-hyper-maksi-marketin

tin tin rin tin tin

sama minkä jutun tavaa

jos jonkinlaista löytyy lamaa

keplotella täytyy jotenkin



Olen ilman asuntoa

tyttöä sen kainaloa

johon saisin joskus painaa pienen pojan pään

vaihdan vähän asentoa

pelkään ulos komentoa

tilannetta miettimään mä jään



Olen Veikko Nieminen

kaksikymmenvuotinen

ja kuljen niinkuin lapsonen

etsien ja kysellen

mä kuljen ilman ohjelmaa

työtä omaa maailmaa

mä miksi olen ihminen

ja miksi on tää maa



Olen Veikko Nieminen

sisälläni tuntien

lämmön suvituulien

pohjan sekä pakkasen

tätä maata rakastaa

tahdon sekä maailmaa

se tahtoo tänään olla vaan

niin hiton vaikeaa



Olen Veikko Nieminen

kaksikymmenvuotinen