He ovat kuin paita ja peppu

he ovat kuin reppu ja reissumies

He ovat pummi ja pummitar

kivenä lakerikengässäsi kenties



Tälle päivälle taas jalkoja särkee

minä voin juotavat hakee

Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka

tärkeetä on,

että yötä vasten veri sakenee

Josafatin kallion elokuun yö lempeä on

ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan

tästä tullakaan,

vaan olla selviämättä päivä kerrallaan



Taivaanrantaa maalaamaan,

luomaan harmaasta purppuraa

He lähtivät etsimään onnenaan

ja löysivät tavallaan

Erottamattomat, sitä he ovat

onnelliset, onnettomat

he taivaanrantaa maalaavat



Heinä huulensa toisiinsa yhtyy,

mutta ei ihan suoraan

Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy,

voi maistaa toisen siitä vuorollaan



Lakerikenkämies vois miljoonia käyttää,

että heidät pois siivotaan

Kun se liian siivottomalta näyttää,

kun he, ei kätke ontuvaa onneaan



Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun

mittainen

se voi olla painajaisunta,

mutta yhdessä he katsovat sen

alusta lopputeksteihin, the end



Taivaanrantaa maalaamaan,

luomaan harmaasta purppuraa

He lähtivät etsimään onnenaan

ja löysivät tavallaan

Erottamattomat, sitä he ovat

onnelliset, onnettomat

he taivaanrantaa maalaavat



Erottamattomat

taivaanrantaa maalaavat

Toisilleen kuuluvat,

onnelliset, onnettomat



Taivaanrantaa maalaamaan,

luomaan harmaasta purppuraa

He lähtivät etsimään onnenaan

ja löysivät tavallaan

Erottamattomat, sitä he ovat

onnelliset, onnettomat

he taivaanrantaa maalaavat