Minä lensin avaruuteen, arjen harmaa huntu silmilläin,

ajan taakse, ikuisuuteen, vasta päätepysäkille jäin.



Pidin rinnoistasi kiinni, sinä tulit mukaan värähtäin,

minä kuljin pitkän matkan, jopa itsestäni erkanin.



Sillä tiellä vielä jatkan, yhä syvemmälle sukelsin,

lantioosi kiinni painuin, siinä viipyä saan vieläkin.



Tovin verran olin poissa, arkipäivät jatkoi kulkuaan,

sitä muissa maailmoissa tuskin pystyy tajuamaankaan.



Ja me palasimme hiljaa maailmaamme vähän parempaan.



Mikä matka, mikä paluu, mikä järkyttävä huominen,

paine sisältäni valuu helpottuneisuutta huokailen.



Olin etsinyt ja löysin, olet mulle aarre aarteiden,

olin etsinyt ja löysin, olet mulle aarre aarteiden.



						     



						     Thanks to sankaripoju@gmail.com