Elokuun kuulas ilta, haiku leijuu laiturilta,

täysikuun kaarisilta, johtaa taakse muistojen.



Virta tuo synkän suomaan, täyttymyksen pystyy tuomaan,

täysin kuivuneeseen uomaan, liekopuulle tuoksuen.



Talo alla lehmusten sitä aina muistelen,

talo alla lehmusten, valkoinen.



Taakse jäi täydet päivät, onnen hetket sentään jäivät,

pettymyksen pienet häivät, niukasti vain vaivaavat.



Aikuinen mies on tässä, elämäänsä etsimässä, 

loppukesän hämärässä, kuihtuu muistot katkerat.



Talo alla lehmusten, sitä aina muistelen,

talo alla lehmusten, valkoinen.



Rakastetaan, toisiaan,

rakastetaan, toisiaan,

rakastetaan, toisiaan,

puhutaa-aa-aa-aan.



Paljon sain, säästyi jotain, kuljin kautta synkkäin sotain,

varjelen nyt kammiotain, sitä maailma ei vie.



Tuuli käy, kiinni vesiin, ajatukset palaa kesiin,

horisontti nousee esiin, yöstä aamuun jatkuu tie.



Talo alla lehmusten, sitä aina muistelen,

talo alla lehmusten, valkoinen.





						     



						     Thanks to sankaripoju@gmail.com