VANHA SALAKULJETTAJA LAITINEN



Vanha salkuljettaja Laitinen

Takaa makasiinien hiipii vilkuillen

Silmillä on lakin lippa 

Nenänpäässä jäinen tippa

Murhemietteet täyttää miehen sydämen



Aika entinen ei koskaan enää palaa

Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa

Bisnekset ei millään luista

Kukaan Laitista ei muista

Aika entinen ei koskaan enää palaa



Vanha salakuljettaja Laitinen

Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen

Kuinka ennen yksin aivana 

Ajoi Viroon aavelaivan

Pullopostin kotimaahan rahdaten



Aika entinen ei koskaan enää palaa 

Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa

Tarkka tutka tullimiehen 

Taittaa matkan puolitiehen

Aika entinen ei koskaan enää palaa



Vanha salakuljettaja Laitinen

Taakse makasiinien kulkee nyyhkien

Lestin viimeisen hän heittää

Lumi laitureita peittää

Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen



Aika entinen ei koskaan enää palaa 

Täytyy torille kai mennä myymään kalaa

Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki

Aika entinen ei koskaan enää palaa



Tässä vaiheessa aina herään

Ja lasken laiturille tai tipun möljältä



Aika entinen ei koskaan enää palaa

Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa

Häipyy taakse makasiinin 

Vanha tuntija tuo viinin

Aika entinen ei koskaan enää palaa