Väsyneenä saavun työstä,

valot sammuu ikkunoissa

ja mä lohdutusta kaipaan niin.



Uni saapuu aamuyöstä

hetken saan näin olla poissa,

satumetsiin kuljen kaukaisiin,

estää ei voi yksikään.,

Unta kun mä kauneinta nään,

unta josta suostuisi en heräämään.



Erämaa, kaipuu hiljainen

haave vain, muisto lapsuuden

erämaa, suuri suunnaton

siellä rauha vielä on

tuo erämaa vaik' on unta vaan,

niin siellä uudestaan mä rauhan saan.



Kuten lapsi huolta vailla

satumetsän siimeksessä

istun alla ikivanhan puun,

unen kauniin kaukomaille

riemun tunne sydämessä

tieni löydän paikkaan salattuun.

Siellä parhaan ystäväin

kaikki jälleen kohtaamme näin,

nähdä taas mä rakkaani saan lähelläin.



Erämaa, kaipuu hiljainen

haave vain, muisto lapsuuden

erämaa, suuri suunnaton

siellä rauha vielä on.



Tuo erämaa vaik' on unta vaan,

niin siellä uudestaan mä rauhan saan.



Erämaa, kaipuu hiljainen

haave vain, muisto lapsuuden

erämaa, suuri suunnaton

siellä rauha vielä on.



Tuo erämaa vaik' on unta vaan,

niin siellä uudestaan mä rauhan saan.