Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Sen tunnen omaksein,

kun taaksein kilometrit jää



Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Nään monta kaistaa,

taas maistaa tahdon elämää



Kun lähdin, soi mielessäin laulut lakeuden

Vaan kauempaa viihtyisi kahleissani en,

sä pyysit että jään, vaan lähdin etelään

Kai kerran mä löytäisin määränpään



Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Sen tunnen omaksein,

kun taaksein kilometrit jää



Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Nään monta kaistaa,

taas maistaa tahdon elämää



Kun aurinko laskeutui laton meren taa,

niin tiesin, en sellaista nähdä enää saa.

Vaan kiiolat valojen, yön yllä talojen

Ja kaukana viittani viimeinen



Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Sen tunnen omaksein,

kun taaksein kilometrit jää



Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Nään monta kaistaa,

taas maistaa tahdon elämää



Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Sen tunnen omaksein,

kun taaksein kilometrit jää



Kolmostie, kenet vie,

sillä paluuta ei lie.

Nään monta kaistaa,

taas maistaa tahdon elämää