Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten., 

tuntematta tuskaa loppuaan odottaen. 

Oot toivo viimeinen hän sinuun ripustautuu. 

Luona baaritiskin uskoutuu. 

Tunnet hänet jo, vuosien takaa 

ja muistot katkerat mieleesi palaa. 

Kuljit hänen luonaan rakkautta etsien, 

kunnes uusi aika nosti sut veneeseen. 



Hän oli katujen kuningatar, vuonna 77, 

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään. 

Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten, 

jokainen hänet tunsi häneen luottaen. 



Katsot hänen kalpeita kasvojaan, 

Ei aika ole nuollut haavojaan. 

Kuin varjo entisestään hän siinä istuu, 

viinilasin pintaan katse uppoutuu. 



Hän oli katujen kuningatar, vuonna 77, 

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään. 

Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten, 

jokainen hänet tunsi häneen luottaen. 



Hän oli katujen kuningatar, vuonna 77, 

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään. 

Oi, ja hän oli kuningatar särkyneiden sydänten, 

jokainen hänet tunsi häneen luottaen.