Yö peittelee maan harsoon pimeään

Yö peittelee, kun en saa unta

Yö hyräilee hiljaa säveltään

Yö hyräilee, kun en saa unta



Mä joskus jään muistoihin lepäämään

ja luulen todellisuus on vain unta

Ja joskus jään jäiseen ikävään

ja toivon kaikki ois vain pahaa unta



Pimeään, pimeään taas jään



Toisen mukaan hän lähti, mä luulin

Uskoa en voinut, kun kuulin

Meren aallot kultaani hiljaa yössä tuudittaa



Julma olla voi meren lehto

Tuudittaa kuin tuonelan kehto

Minne sielut aaltojen takaa tuuli kuljettaa?



Ei eiliseen saa jäädä pidempään

On aika viimein kaikki taakse jättää

Mä silti jään jäiseen ikävään

Kai aika muistot viimeinkin hävittää



Pimeään, pimeään taas jään



Toisen mukaan hän lähti, mä luulin

Uskoa en voinut, kun kuulin

Meren aallot kultaani hiljaa yössä tuudittaa



Julma olla voi meren lehto

Tuudittaa kuin tuonelan kehto

Minne sielut aaltojen takaa tuuli kuljettaa?



Mene jo, älä jää!

Lennä pois pimeään!