Istun tammituolissani
Katsellen liekkien leikkiä
Sanoja, puhetta, laulua
Savun ja varjojen seasta

Jäähtyen kohti taivasta
Palaneiden lapsien itku
Kärsimysten kurja kuoro
Ylistäen Saatanaa

Sama kohtalo odottaa
Kun vieraakseni saavut
Täynnä nuorta henkeä
Ja avarakatseisuutta

Muotoilen kämmenilläni
Hohtavan pallon energiasta
Jonka olen riistänyt
Viattomasta sielustasi

Säilön elinvoimasi
Kristallipikarissa
Mustan kammioni
Pölyisillä hyllyillä
Nauttiakseni sydämin täysin
Kun kaikki toivo on poissa
Ja imen itseeni hurmiossa
Muistosi valosta ja rakkaudesta

Vääristyneen kuvasi
Epätoivon raiskaaman
Ja ilon unohtaneen
Päänsä painaneen
Rippeet raunioituneen
Kirotun ja kuolleen
Sielusi kolkosta valosta
Yhä himmenevästä