Mä herään kello kymmenen,
on suussa maku eilisen.
On vieressäni tyhjä paikka,
vaikka siinä pitäis olla
nainen samanniminen.

Nyt siinä on vain tuoksut sen.
Ei kai?!
Ei kai?!
Ei kai se ole mennyt, vaikka en nyt
kaikkein paras mahdollinen ollutkaan?
Se mennyt on,
se on,
se on!!

On mennyt koko maailma pois radaltaan!
En mitään aikaan saa ilman sinua, vaan
ko-ko-ko-koko hela maailma pysähtyy nyt,
kun oot lähtenyt!

En osaa keittää puuroa,
en osaa paistaa torttuja...
En pesukoneen salaisuutta oppinut
ja monta uutta arvoitusta ilmestyy...

Ku-kuinka koneet käynnistyy?!
No nyt!
No nyt!
No nyt se tulee takas, on se rakas, vaik' on
niinkuin pelkkä posteljooni vaan.
Se on se vaan,
se vaan,
se vaan!

Rakkain, en oo mikään maailmanmies, tiedät sen.
Mä olen vielä poikanen...
Rakkain, mä oon keskinkertainen, tiedän sen
ja siksi sua tarvitsen...

Sua ilman täällä kestä en!!

Mä tiskasin ja lakaisin.
Sun tultava on takaisin.
En mistään löydä kamppeitasi,
kello käy kuin tiimalasi,
eksyn kylpyhuoneeseen.

Näin hammasharjan häipyneen.
Et kai?!
Et kai?!
Et kai sä näin voi jättää, tuskaa mättää
märkään sieluun, joka nyt jo vaikertaa?!
Et mennä saa,
et saa,
et saa!

Se pannaan koko maailma pois radaltaan!
En mitään aikaan saa ilman sinua, vaan
ko-ko-ko-koko hela maailma pysähtyy nyt,
kun oot lähtenyt.

No onpas, onpas koko maailma pois radaltaan!
En mitään aikaan saa ilman sinua, vaan
ko-ko-ko-koko hela maailma pysähtyy nyt,
kun oot lähtenyt.

Ma-ma-ma-ma-ma-ma-ma maailma pois radaltaan.
Ko-ko-ko-koko hela maailma pois radaltaan.
Ko-ko-ko-koko hela maailma pysähtyy nyt,
kun oot lähtenyt...