Oli yö syksyinen

sinussa tyhjyys tuskallinen

ovelles onnistuin rämpimään,

päästit luoksesi lämpimään



Hieno yö, helvetin hieno yö

Olit ollut aiemmin

vain joku jota tapailin

En pelleillyt,

enää en kyennyt

muuhun kuin itkemään

ja entisen ylpeyden pois kitkemään

Autoit

minulle rauhan laitoit

pikkuhiljaa kuukausien

kuluessa pois talvisten



Kertoisit mitä löysit

minusta silloin, tiedä en

Kuitenkin minulle annoit

jotakin kun palaset yhteen kannoit



Tuli kevät ja tullessan toi sen

elämääsi jonkun toisen

Olit teiltä pois useasti,

ohitseni katsoit kaipaavasti



Se vaikeaa on kertoa mahdoton

keräsin vehkeet ja kävelin pois

ovesta ulos ja taas tyhjyyteen



Jos sielu siivet sais,

merelle kaartais,

alas taivaalta sukeltais

Läpi pinnan, alas, 

alas pohjaan saakka

Synkän verhon välissä nään,

minun ja mun elämän

Sanasi sattuvat, mieltäni raastaa

mielessä kuvat pelkää saastaa

Takaisin jos ottaisit,

mitään et näistä silmistä tuntisi

mitään et löytäisi,

tämä kirje on viimeinen