Lasin pohjaan kolahtaa

ritisee ja sulaa, nieluun jää

auringossa kypsyen

aivot kiehuu, keksii vertauksen



Mä oon kun rätti jota maailma puristaa

Mun elämäni parvekkeeni alla huristaa

keskellä iltapäivän kuumuuden

parvekkeella jäitä polttelen

mä mielen näitä nielen jäitä



Niinkuin jää palaa

lasissani hiljaa

Sulaa näin, kypsyn olen kypsää viljaa

iltapäivän kuumuudessa näitä

jäitä sulattelen hiljaa



Sytyttelen tupakkaa

Se syttyy, hehkuu, lakkaa ja tumpattaan

muistuttaen elämää

Sen eläjää täällä tyhjiin pumpattaan



Mä oon kuin rätti...



Niinkuin jää palaa...



Annan muiden riehua

auringossa kiehua tahdon rauhassa

kohtaloni ymmärrän

on olla hiki elämän hikinauhassa



Mä oon kun rätti jota maailma puristaa

Kun elämä se parvekkeeni alla huristaa

sen seuraaminen uuvuttaa

mä lisään lasiin jäitä

vielä hetken mietin näitä



Niinkuin jää palaa... 3x