vain niminä muistamme 

heidän nyt kulkevan 

hämärään kahlaten

ohitse historian

ja nuo olennot

kuin oma äänesi

puhuvat sinulle

vain kun et kuuntele



eläinjumalat 

hirviönaamioin

ihmisenvartaloin

luopuvat mahdistaan

muuttuvat saduksi vain



kun heräsit unesta huutoosi omaan

ja niskasi taipui kumarrukseen

jokin liikahti takana verhon

ja näit

mitä näit

todellakin kuin sarvekkaan hahmon 



pyörien kieppuen parkuen nauravat 

mukaansa raastavat tanssien hulluuden 

laulaen painien ilkkuen pilkaten 

kuink' ilosta raivosta itkien

raahaudutkaan



kaikki anteeksi annettu

kannettu valkeat lakanat

narulle kuivumaan

ikkunat pesty ja 

pihamaa lakaistu

uni kuin häpeillen

vuoteeseen jätetty on



sanat katkeaa

askareet päättyy

kun salojen takana

petojen mylvintä

räikkien rääyntä

käy