talvi tulee taas

sytyttää taivaanvalot

kietoo käärinliinaansa

polttaa ihon kylmyydellään

hymyilee tuulin viisain



talvi joka on lempeämpi

kuin kesä konsanaan

talvi huokailee tarinaa

jolla ei ole enää kertojaa



menen nukkumaan ja toivon

etten enää koskaan herää

kevätpäivään raastavaan (2x)



muoto uinuu taas 

pehmeissä vaatteissaan

ei tarvi odottaa 

ottaa osaa kantaa kortta



jos puro virtaa hiljaa

kylmyydessä kirkkaudessa

vieraiden tähtien alla

laulaen surujaan



menen nukkumaan ja toivon

etten enää koskaan herää

kevätpäivään raastavaan



"minä tulen illansuussa

isken tulta kaminaan

istun pitkään lattioita

tuijottelen talviteille"