Vain talven uniako kaipaan

kun jään tähän tyhjään taloon

talvivaloon, kylmään unohdun

kun yön merkitsemät kasvot

hautaan tyhjään päällystakkiin

lumisateen tuoksu siinä on



Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?

Kenen tummaan kylkeen painauduit?

Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan



Talviunineen aamuun harmaaseen

haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen

hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen

sen lopettaa saan, sen lopettaa saan



Se oli valokaaren hehku

sula sokaisevan tosi

ympärillä kohisevan yön

niin kuin uni jonka muistaa

elämä jota elää

vaikkei sitä koskaan kiinni saa



Minä katsoin ikkunasta pitkään

harmaaseen sumuun, asvalttiin

minä katsoin jälkiä lumessa, vaiko omiani



Talviunineen aamuun harmaaseen

haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen

hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen

sen lopettaa saan, sen lopettaa saan



Vain talven uniako kaipaan

kun jään tähän tyhjään taloon

talvivaloon, kylmään unohdun