elämä on joenuoma leveämpi kaikkea

mitä voimme vajavaisin sanoinemme mainita

vesiensä paljous virtaa ruumiittemme läpi aina

sama kaipuu kantaa yli vuotten luoteiden



kokemuksin kirjoitetaan

kasvoihin sen tarinaa

kukoistuksen, voipumuksen

merkit äidinkielenään



ja kun ilta tulee tähdet sylissään

syöksemme tulta pimeyteen



elämä on elettävä siellä missä syntyy:

maailmassa ainoassa joka on tai tulee

taivas sama päiväin yllä nauravien, itkeväin

näkymätön aavehahmo heijastuen virtaan



jokea on elämämme

virrankulku vaihtuva

jatkuen kun uppoamme

haamujemme joukkoon