Virtaa joki yli nukahtaneen maan

virtaa laulaa jäätynyttä lauluaan

ja kaislat huojuu talven aurinkoon

sielut täällä eläneitten huokaa kuutamoon



Tunnen tien se on kuin tuttu unista

jota kulkee eikä sitä tietä kukaan tunnista

raivo ääneen kahlittuna tilaisuutta odottaa

pakahtunut kello muinoin murtunut



CHORUS:

Silmien takana

oon kaukana kuin kaukaisin satama

silmien takana

oon kaukana kuin pilvien takana

silmien takana

oon kaukana kuin kaukaisin satama

silmien takana

oon kaukana kuin kuu



Ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä

kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden

ja vuodet melun kiihkon, kurjuuden

ihmisten hahmot puusta leikatut



Mistä kaikki sanat tulevat?

hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon

kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää

käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä



CHORUS



Katkeaa minuus kuiva oksa lehdetön

näkee unta elämästään kävelee ja kävelee

kellot uinuu iltaan ranta haipuu puusta pakenee

vapauden lintu tunteeton