Verse I



Ei et lukenut väärin niitä vähäisiä sanoja

jotka laitoin valkovatsallesi, kuiskin maahisen korvaasi

Ei et nähnyt väärin niitä kehystettyjä kuvia,

jotka piirsin sinisilmillesi, ahdoin enkelin suuhusi

Olisit väkevä kuin kesä ja kuohuva koski,

olisit väkevä kun lehti joka putoaa



Chorus



Ja alla takiaisten, sananjalkain, saniaisten,

laulu etsii tietä vapauteen

Se kieli ensimmäinen, mielen äiti äärimmäinen,

laulu tahtoo viedä vapauteen



Verse II



Olin niin palasina, niin rikki kuin voi olla

kun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaa

Olin niin vaativainen, kuin vain pienimpänä voi olla,

kun imin verta verestäsi, varrestasi elämää

Olisit väsynyt kuin syksy hedelmistä raskas,

olisit väsynyt kuin kevätpuro juoksustaan



Chorus