Käy tuuli yli luhistuneen vuoteen

linnut tytön nukkuvan silmistä tappelee

pohjoinen, etelä vaihtaa paikkaa

itken maailmankaikkeuden pohjalla



Viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee

rakkaus makaa tunkiolla naama saastaa auraten

mädäten haaveisiinsa turhuuksia koskeviin

juhlien voittoa pahasta



Ja huokauksista rakennetut laivat kääntää kylkeään



:;Vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan

aika mataa, nopeaa on unohdus, se vaan:;



Sielu on tehtävä

ei esine, näinhän me sovittiin

ja unet kartta kohti loputonta jokea

missä sanat on voimia

ja silmät vielä majakat

piripintaan kaadettu aurinko



Minun salainen nimeni on kadotus

unohtunut elämä, poisheitetty

jalka voitokkaana päällä niskani

vaikka korisen vielä hiljaa



Ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan



Vuodet kuluu...