sen puistot ja lähteet, sen vuoret ja laaksot 

ja varjoisat polut ja aavikot 



On paratiisin palatsit ja merien alla moottorit 

ne pitävät liikkeellä, elämän leikissä 

satumaan maat ja kansat 



Ei tänne tuu monikaan matkamies, ei löydä tai tohdi saapua 

on matka niin pitkä, on vaaraisa tie 

ja turva sen varrella vähäistä 



Vaan yksi tulee ja pakenee läpi tuhanten tulien tunnelin 

läpi kuilujen ajan ja voimien pyörteen ja havahtuu lopulta laivassaan 

tuo aluksen patsaana liekkien alas kaukana erämaan piilossa 

ja etsijäin tieltä hän pakenee kauas ja aloittaa pisimmän matkansa 

hän kuulee on vuorilla iätön nainen, kai mielipuoli tai tietäjä 

hän pappi on tähtien Kronoksen ja Mitran avainten kantaja 



Löytääkö matkaaja määränsä, yksikään kerro ei tarina 

vaan vuoret tietää ja polut kuiskii 

he vuosia kulkivat yhdessä 



Suunnitellen ja oppien, toisistaan voimaa imien 

he sekoittaa toden, synnyttää tarun 

he päättää nyt sodat saa loppua 



On ruhtinaat suistuva istuimiltaan korkeilta ja kylmiltä 

on kuninkaat sortuva, maailma muuttuva 

portit on avoinna kaikille