Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin.

Kaartui se korkeena, päivät niin kauniina näin.



Kaikki puhui meille kieltä ajatonten,

tuulet keikkui oksistoissa lempeimmilläään,

maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään.



Ja kun sen ihmeen muistan

on mieli rauhaton

sydän levoon

ja niin kuin taulu raamiton/

laulu soinniton



Muuttui se maailma, raskaaksi siipemme sai.

Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai.



Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin,

tuulet riehui vieden lehdet mukanansa

maailma, se paikka oli melkein loppumaisillaan.