ah, hän tanssii yli parkettilattian

hänen hameensa tummanpuhuva hulmuaa

oh, hän sekoittaa minun miehenpääni heikon

kädet alkaa huitoa ja otsa hikoaa



niin ja katso, on juhlat loppuneet

me kävelemme keskikesän kukkivaan puutarhaan

kuinka hän katsoo ja vaatien koskettaa

se tapahtuu taas vuosituhanten malliin



naisolento

haisee hielle

tahtoo itsensä

uudelleensynnyttää



sekaan auringonkukkien

syöksymme nauraen taas

yli pellon routaisen

vierivät hämärän koneet

mitä on ollut ennenkin

eikä vieläkään

lanteillasi ui

seksuaalinen arki



ei, en elättele kuvitelmia

on arjen koura kova kohtaan keltanokkia

niin, en anna tilaa persoonallesi

en luottamukseen perustuvaan ihmissuhteeseen



minun pesuaineääneni, minun voideltu muotoni

puhut hölmöille ja annat minun odottaa

mutta voi, kun tanssit yli parkettilattian

johtaa Mantovani rotumuistin orkesteria



laula sinä vaan

et tarvitse ketään

jonkun toisen korvaan

laula että tahdot