Lokakuun aurinko

kylmenneillä raunioilla

maasta ei nostettu

kultaista viljaa



Yöllä, kun yritän unohtaa

toisesta huoneesta kuulen

kuinka ne päästävät lapsen

kantavat paljuissa veristä vettä



Henki, se pakenee

talvi nousee harmaana

kellarit ovat tyhjät

alasluoduin silmin



Ei minun tarvitse kumartaa kuvia

joita ne minusta veistävät

jokaisen tyyni ja suljettu kasvo

piilottaa kirkuvan hirviön



Sielu on metallipurkaus

helvetin ammustehtaalta (4x)



Siinä miehen viime huokaus

nyt kun kaikki pyhä on annettu

riisuttu tunteilta arvokkuus 

pois rannikoilta vetäydytty



Sielu on metallipurkaus

helvetin ammustehtaalta (8x)