laulu on paikka, jossa suru etsii avaimia

pölyttyneen pitkän mustan takin taskuista

laulu on paikka, jossa haudattuna kukkapenkkiin

löytyy nippu kultaisia lapsenhiuksia

laulu on matka uuteen valoon, missä tuuli leikkii

kauan sitten pudonneilla haavanlehdillä

laulu on tukahtunut itku onnen tiellä

joka väittää ettei kaikki ole menetettyä



anna meille

meidän syntimme anteeksi

anna meille

meidän jokapäiväinen kykymme suruun

sillä emme tiedä erheittemme kantomatkaa



laulu on kaikki nämä sanat välillämme

kulkematon pitkä tie, päivä kohoamaton

laulu, välittömän tyydytyksen ansa

paholaisen suurin työ - ettei häntä oo

ja meri kiehuu, horisontti matala

kuin esirippu joka turhaan kaipaa repeämistään

kun laulu kulkee kaikki valheet kantaen

ja tietää etten niitä näe, ne hetken lämmittää



turhuutta vain on ihoon raapustetut pyhät luvutkin

turhuutta vain jokainen tyhjä aika, katkeroitunut