patosivat tämän joen kun olin vielä pieni

pienen pieni syntymätön piste solujen saatossa

merkkinä siitä arpi tässä ja kaulalla linnunhammas

kädessä sauva sileä puuta ja silmissä pitkä katse



virtaan alkuvesien heittäydyn ja kuljen 

aina virran mukaan alas vesiin lämpimiin 

kohtuun merten vanhain kehtoon vuoksien 

eikä padottua tätä vettä saa 



luona hiljaisten koskien luona siipien iskun 

kurotan kohti veden pintaa kurotan päin yötaivasta 

joka on niin syvä täällä sinne ei parane pudota 

koettaa hyvää onneaan kosken voimaa vastaan 



tulee aamu taaskin valon kehrä kiertää kiven 

jos kohta varjot lankee lankee ne jotta valo näkyisi 

paremmin kirkassilmän katsoa kauneutta 

koreutta maanpiirin humalluttavaa