Mies on vieras itselleen, sydän hohtaa pelkoa

satua, tarinaa, sitä on pakko toteuttaa

kodittoman valloittajan sankaruutta tavoitella

loimun lailla riehui elämänsä todistaa



Kuin piirteet herkän käden kerran siveltimin viiltävät

katoais liekkiin nauravaan



Uninaisen poski hehkuu suuren tulen heijastumaa

siellä sielun silmukassa palaa henki levoton

en tiennyt käden kuolevaisen voivan pyhää koskettaa

en tiennyt mikä voima



Minulla ei ilman sitä

minulla ei ole mitään (x2)



Tule aamu, tule ehtoo, lepattajat lepattavat

syli ahjon kipunoihin unohtavat hornan nielun

että edes kerran, hetken verran tietäis olevansa

samaa juurta voiman



Minulla ei ilman sitä

minulla ei ole mitään (x2)



Kun katsoo suuren tyhjyyden hilkkuvaan pilven hahmoon

ponnistaa tahtonsa ja repii viimein reiän varjoihin

hämärillä teillä tyttö, tähtisilmä, kultakutri

taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty



Minulla ei ole mitään