mielen järvellä soutaa 

valkoisessa purressa 

kolme kimaltavaa neitoa, 

joihin hampaansa upottaa 

ja kun aurinko pilvien välistä 

iskee maahan kiilansa 

polttaa lihan luista, 

ottaa meidät itseltämme pois 

loputon lupaus jää 

aina vaille lunastajaa 

ääretön nälkä joka 

lopulta itsensä syö 



ihon kartalla matkustaa 

joukko tutkimusmatkaajain 

murhata ja valloittaa he 

tahtovat tämän maan 

iho pimeän sisässä hohtaa, 

kutsuen karkeloon 

minä luotan suureen, 

ääneen luotan tuoksuun eläimen 

jätän kaikki ihanteeni 

alastomuuden tähden 

ääretön autius täyttyy 

hetkeksi voimasta 

tulevien kansojen paljous 

nostaa päätään tyhjyydessä