korvissa soi hiljaisuuden laulu

kova rakastaja

rautaveneen peräpuuta

murhemieli miesi halaa

kaadetussa metsässä 

vain yksinäinäinen korpinraato

joenpolven mutkan takaa 

vene lipuu tuhto palaa



kaupunkiko tässä oli 

vaiko hullun haavekuva

oikeasta elämästä

merkitysten perijästä

isät, äidit, veljet, siskot

manan mailla koko sakki

itkuvirren äänin huutaa

sieluparkaa palaamaan



siis pannaan käsi käteen

sormet sormien lomahan

itketän ja lauletaan

ärjytään ja rähinöidään

alennusajan olentoja rivoja



paloi talo meni maat

ja veri kaikkos poskipäistä

vale astui rinnan ahjoon

messun luki sahdin joi

perkeleitä hornan kulki

väentorin tungoksessa

myytävänä kaikki 

koko elämä ja iäisyys