sanojen tehtävä välillämme

on piirtää vaikean maaston karttaa

voidella hetkien kruunupäät

lähettää roistot hirteen

sanojen varjot, pitkät ja väärät

ulottuu aikojen juurakoihin

niiden labyrinteissä hirviöt

heristää raskaita niskojaan



ja itse olemme ilmaa

jälkiä haamujen välillä

siltoja varjojen kulkea

yli lyijymerien

ja itse olemme kipinöitä

virvatulten nuotiolla

täynnä pieniä huokauksia

neulankärjillä tanssien



iliman pielet, tulen loimot

veden pärskyt, laavat maan

alkuaineet, tekopaineet

aavat maineen, laineet, vaivat

aivan uudet merkit saivat

laulaen kun uuteen uneen

lähti unen sotilaat

kauhistuen toisiaan



sanojen kantama välillämme

on miinoittama harhojen

ovet johtaa toisiin oviin

peilit siintää peilejä



ja mitä itse olemme

ja tahdomme ja luulemme

on varjo kaiken opetellun

muistetun ja unohdetun

ja mitä itse olemme

on mitattuna sekunneissa

hulluutemme harjalla

hiekkakumpu tasainen