lumi sataa korkealta 

meidän yllemme 

olemme kuin 

kävelevät patsaat 

sinun kauneutesi 

kaataa valtakuntia 

minun pimeyteni 

raiskaa runoutta 



mikään ei ole sitä, 

miltä vaikuttaa 

läsnä koko ajan 

kaksi maailmaa 

toinen valoon 

jähmettynyt, ikuinen 

toinen hämärä ja tiheä, 

ja täynnä liikettä 



ja sinä olet 

suudelmista tehty 

huuliin piirretty ääriviiva 

olet henkäys 

joka liikkuu vetten yllä 

hengitetty hahmo kostea 



olemme pahat 

henget toisillemme 

olemmeko sade 

joka kastaa kunnaat 

mihin matka mihin 

raukkaus johdattaa 

häälehtoon, 

kalmankammioon 



ja huoneissa aika, 

kahlittu levoton 

muistomerkin yllä, 

kuningashaudan 

siellä pedot, 

kiusanhenget piinaa toisiaan 

vaikka kutsu kuuluu 

vihkikarkeloon