Kuun taivaallinen astia

lumessa teutovat härjät

juhlamiehet

hakevat maasta jotain pudonnutta

sormet jauhossa, ilman tulosta

eikä ihmisellä ole mitä tehdä



Maan suonista nousevat vedet

metsien henget tuovat ne elämän luo

emäkallio murenee hiljaa

elämänkehässään istuvat vavisten juo



Olen lähtenyt

enkä koskaan palaa

enkä koskaan palaa



Kultaa purret airoissaan

hiuksista solmittu köysi

avaimenvartija

pitelee talossaan avaintaan

silmät ummessa, ilman tunnetta

eikä ihmisellä ole mitä tehdä



Olen läpäissyt Atlantiksen testit

kokeet julmat ja tuskalliset

etsinyt valoa idästä

merien alta, vuorien korkeuksista



Olen lähtenyt...