rakkaus kovettuu ennen pitkää

joukoksi tyhjiä sanoja

rakkaus haalenee iltapäivään

tulee täyteen pieniä reikiä

rakkaus kävelee kaupan takaa

täydet muovipussit kourissaan

rakkaus raahaa imuria

yli kuluneitten kynnysten



minä katson syvään kuiluun

toiveiden jakojäännöksiin

nahkoihin muistojen hallin seinällä

joskus muistan tietäväni

että elämään keksitty on tuhat lääkettä



ei koskaan, ei koskaan

ei milloinkaan koskaan

ei saa - mitään tekemättömäksi saa



maiden yllä leijuu sumu

mustahaukka lentää sisällä sen

valo iskee pilareina

penkereisiin tuhannen värisiin

kaukaisuuden kainalossa

yksinäinen vuori kohoaa

sen rinteillä matkalainen

jää hetkeksi lepäämään



minä katson vuoren seinään

toiveiden toiseen potenssiin

eläimiin vuoripuron äärellä



ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan