Vaellamme surren 

me heitettyinä tänne 

kuin valta herran enkelten 

on meidän käsissämme 

mut valta yli aineen vaan, 

niin vähän henfen valtaa 

kun suurin silmin pimeää 

me jäämme katsomaan. 



On tiet ja radat ilmojen 

ne meidän veljiämme 

kun julmuuksia viljellen 

poljemme veljiämme 

mut suuren portin äärellä 

vain kaikuu hiljaisuus 

ei aatos sielunpohjukassa 

mikään ole uus.