enää tämän kivempaa,

kuin heitellä kiviä veteen,

vähissä vaatteissa sateeseen.

Jäisin mielelläni,

tähän ainiaaksi,

pysäyttäisin hetken,

jos vain osaisin.



Tekisin kukista seppeleen, 

lennättäisin leijaa, 

mutta äiti käski mut suoraan kotiin.



Tahtoisin tässä maata,

ja pilville kertoa, 

mitä kaikkea tänään tein,

nukahtaa koivun juureen.

Juoksisin vielä kerran,

kilpaa pellon laitaan, 

pyöräilisin kylälle asti,

veljiäni seuraisin.



Tekisin kukista seppeleen, 

lennättäisin leijaa, 

mutta äiti käski mut suoraan kotiin.