Taas Rouva Ruusunen, selloaan soittaa.
Tunnen t?n biisin, oon kuullut ennenkin.
Siihen on sanatkin joita m? en muista.
H?n yl?kertaan, muutti asumaan.
J?lkeen sen Jokimaan, joka joutui linnaan.

Katselen kattoon, soittoaan kuuntelen.
Ja kuvittelen sen, mit? sill? on p??ll??n.
Se on hieno nainen, Rouva Ruusunen.
Rauhaa saa m? en, h?nt? vain mietin.

Kerran me mentiin, hissill? kahdestaan.
Sill? muovikasseissaan, voita ja piim??.
Ja m? niin tahdoin, tunteenu tunnustaa.
Mut suustain tuli vaan, ett onks sulla kelloo?

Ja kusip?inen, on pieni ?ij? sen.
Herra Ruusunen, se pikku Hitler.
Sellainen nainen, ansaitsis parempaa.
Antaisin mit? vaan, sellainen nainen.

Mut viel? t?? muuttuu.
Ensiksi tietenkin, ty?nn?n sen Hitlerin, j?tekuiluun
Ja Rouva R:n, sen m? vien etel??n.
johonkin  l?mpim??n, en s??st? miss??n.

Mut ne sen kersat, ne saa j??d? pakkaseen.
Ne seiniin piirtelee, ja kusee hissiin