Helsinki kerran vuodessa

Aavekaupungiksi muuttuu

Juhannus kadut tyhjentää

Ihmiset lähtee etsimään

Järvenrantamökkejään



Aamulla lähden kulkemaan

Autiota torin laitaa

Päätän jäädä katsomaan

Levykaupan ikkunaa

Hetken siinä seisahtaa



Äkkiä valo heijastaa

Ikkunan pintaan vanhan miehen

Mies on harmaa vaatteiltaan

Harmaa hiuksiltaan

Harmaa kasvoiltaan



Lasin kautta tämän nään:

Vanhus rinnallani seisoo

Vaan kun häneen käännän pään

Näky veren pysäyttää:

Kadulla seison yksinään



Se on vain urbaania legendaa

Kummitusjuttu kukaties

Varjona ikkunoissa välähtää

Et muuten sitä nää

Hakaniemen harmaa mies



Lähden matkaa jatkamaan

Vilkuilen vielä selän taakse

En vain suostu uskomaan

Helteet pääni sekoittaa

Sen täytyi olla harhaa vaan



Mereltä tuuli puhaltaa

Kaupunki vihdoin herää henkiin

Ratikka lonksuu kiskoillaan

Poliisit maijaan taluttaa

Uupunutta juhlijaa



Se on vain urbaania legendaa

Kummitusjuttu kukaties

Varjona ikkunoissa välähtää

Et muuten sitä nää

Hakaniemen harmaa mies



Sairaalan pihaan kävelen

Nousen graniittiset portaat

Vanha talo kivinen

Köynnöstä päällä rappauksen

Suuren oven aukaisen



Hissillä toiseen kerrokseen

Käytävän päästä löydän huoneen

Siellä minuun takertuu

Maailman pienimmät sormet



Se on vain urbaania legendaa

Kummitusjuttu kukaties

Varjona ikkunoissa välähtää

Et muuten sitä nää

Hakaniemen harmaa

Hakaniemen harmaa mies