Atlantin matalapainetta,

on jatkunut jo monta viikkoa. 

Älä enää mua opeta. 

Sadekausi pian jo lopeta.



Ei anneta taian murtua. 

Ei anneta sydämen turtua. 

Ei purra enää purtua. 

Ei surra enää surtua.



Minä lupasin silloin sulle vaan, 

pelkkää pou-ou-ou-outaa. 

Vaikkei sitä tullutkaan.

Ehkä vielä uudestaan 

minä voin pilvet karkoittaa 

ja pelkkää pou-ou-ou-outaa 

sulle tänään antaa vaan. 



Minä kaiversin sun nimes laituriin. 

Sinä rakastuit siihen aituriin,

joka oli vain pelkkä juoksija.

Miksi näin? Minkä vuoksi? Ja 



minä opettelin sinua unohtamaan 

ja tutustuin yhteen hoitajaan, 

joka hoiti mua niillä hoidoillaan.

Enkä muistanut sua enää ollenkaan.



Minä lupasin silloin... 



Jos vain pääsi kääntymään 

saisin, et joutuis koskaan nääntymään 

ikävään.



Atlantin matalapainetta 

on jatkunut jo monta viikkoa.

Kuka kylvi murheen niskaamme? 

Millä me pois sen tiskaamme?



Ei anneta taian murtua... 



Minä lupasin silloin...