istun ja odotan vaan taas ikkunan luona iltahämärää

katulamppujen säde vaarallinen

niin helposti hauraat hahmot kaikki läpivalaisee

istun ja odotan vaan milloin kaikuu askeleet rappukäytävään 

viimeinkin, vaikka lupasin

etten pyytäisi häntä saapumaan uudelleen 



kuinka kertoisinkaan miten paljon pelkään hänen puolestaan

muistan ajatuksen väkivaltaisen 

voima hetkessä pyyhkii helposti kaiken pois

ja kuinka tahtoisinkaan että olisit kauemman kuin hetken luonani

vaan olla saan, pelkkä varjo vaan 

kaikesta mitä vain maailmassa saada vois



ne kaikki tuhlatut hetket, olen joutunut maksamaan

jos et usko niin katso mun kasvoihin vaan



siis aina lennä varjoissa kultasiipi

niin paljon voimaa on rahalla

sitä kylvää valoissa viekkaat miehet

jotka vastaavat hyvään pahalla

…taskulampuillaan ne etsii sinua



kosketa minua niin, että luulen sen olevan jotain muuta

laupeutta ilman rakkautta

joka hetkessä helppo on jättää taakse ja unohtaa 

kosketa minua niin, etten huomaa sen olevan sääliä 

vain sinä osaat sen, ja vaikka rukoilen

että viet mut hetkeksi aikojen taa..