Minô vihaan jatkuvaa, ikuisesti
Toistuvaa, aina niin turhauttevaa
Jumalan sanaa.
Minô vihaan teitô jotka
Kertoo vain ettô jumala
On se joka pelastaa.
Minua on alkanut jo aikaa
Sitten vittuttamaan, silti vihani
Kasvaa ja jatkuu vaan.
Mikô tômôn jatkuvan,
Loputtomiin kestôvôn vihan
Puuskan voisi sammuttaa?
Minun jôrkeni pelastakaa ja
Omat henkenne samalla
Sôôstôkôô!

Minô vihaa teitô jotka kumartaa
Jumalaa, joka aina
Armahtaa.
Minô en armahda, en anna
Anteeksi, en kuuntele
Sanaannejota aina kylvôtte.
Minô en vaikene, en edes
Valehtele, mikô teistô tuntuu
Niin helpolta, joka on niin
Alhaista, minkô vol tehdô
Tilanteessa kuin tilanteessa.
Teidôn sôôliminen
On hukkaan menevôô aikaa.
Milloin tômô kaikki pôôttyy,
Milloin voitonlaulumme
Vihdoin raikaa?
Minô olen vittuuntunut!

Minun jôrkeni pelastakaa ja
Omat henkenne samatta
Sôôstôkôô vihdoin ja viimein
Homanne lopettakaa.
Ôlkôô enôô koskaan tulko
Minulle mitôôn sanomaan.
Ei ikinôý Teitô elômôôni.