Tien laitaa kerran kävelin 

mä sätkä huulillain, 

näin sitten kylän-pahasen 

ja sieltä huoneen sain. 

Mä iskin kortit pöytään 

ja tuplaviskin join. 

Mä voitot keräsin 

ja paikalliset puhdistin. 



Mä elin niin kuin kuningas 

vaan kuinkas kävikään: 

pöytään keinui kuningatar, 

Mary nimeltään. 

Hän sanoi: "Huone 26 

on mulla jekku uus, 

sen nähdä saat" 

Mä paukun loppuun join, 

en pannut vastaankaan. 



Aamulla kun heräsin 

sen heti aavistin. 

Häipynyt on Mary kanssa 

joka killingin. 

Taas tietä kävelen, 

ja päivä paahtaa vaan. 

Ei ollut tyttö *jotain* eilisen 

tuo Mary ollenkaan, 

ei ollenkaan. 





Kun huoneparin päässä 

Maryn jälleen kohtasin. 

Hän yritti mut lumota taas 

silmin säihkyvin. 

Mä silloin hänet ammuin 

ja sätkän sytytyin. 

No jopas jäätyi entisestään, 

tuo sydän Marynkin, 

sydän Marynkin