Taas katson ilta-aurinkoon

se laskee vuorien taa

sinne missä oot



Kun vaihtuu päivä kuutamoon

en lepoon käydä vain saa

taas valvoo unten maa



minulla on ikävä

luoksesi niin ikävä

kaipaus kauniista on

hiljaus niin loputon

minulla on ikävä

niin pitkä niin leveä

ja halki aikojen vie sen kivinen tie



niin vaihtuu vuosi toinenkin

mut sielu vain saalistaa

ei hetken rauhaa saa

kun koittaa kevät seitsemäs

niin tiedän sua lähemmäs taas pääsen viimeinkin



[chore]x2