turha sun on sitä kieltää, sä et puhu ollenkaan



eikö helpompaa se oisi jos me joskus juteltais

sua ymmärtää mä voisin jos se suoraan sanottais



silti tahdon kaiken ajan kanssas viettää

minkäs mahdoin, mulle kuulut vain

siksi koitan jälleen kaikki oikkus sietää

anteeks kai sulta sain



mikä sai sut jälleen suuttuun, mitä väärin sanoinkaan

miksi mielesi noin muuttuu, tajua en ollenkaan



ensin olen sulle kaikki, kohta mua ei olekaan

joo, mä olen aivan poikki, raskasta on rakastaa



silti….



sinun kaunis hymy sai mut jälleen sulamaan

niin kuin tätä riitaa koskaan ois ei ollutkaan



silti… 



kuinka voi mies naistaan aina ymmärtää kun

huutaa hetken, sitten rakastaa

minkäs mahtaa, täytyy kai se myöntääkin mun

joo joo, niin minäkin sua