päiväkirjaa selaan yksin vuoteellain

muistoihin vaivun aivan hiljaa

sanat kauniit koskettaa sieluain



ne muistaa taas illan kauneimman

ne muistaa yön loppumattoman



menneisyys on hymynä huulillain

uudestaan sinut löydän sivuiltain

menneitä ei takaisin kai saa

muistoja päiväkirjaan vaalitaan



silmät painuu vihdoin uneen 

päiväkirja putoaa käsistäin

kosketukses tunnen vielä uuden

ja hetken olet siinä sylissäin



mä koen taas illan kauneimman

mä koen yön loppumattoman