kuin koukkuun kii siihen jäin

en selittää osaa enempää

on mentävä eteenpäin



kai joskus vielä sen ymmärrän

ja löytää voin myös tärkeimmän



mä lähden taas tiedän sen

takaisin löydä en ellen lyhtyä täällä nää

mä lähden taas, tunne tuo pakottaa

kutsuu luo ja hämmentää

mä myönnän sen on sielu juureton



se kuiskailee: pois kaikesta mee, 

oo vapaa vaan kulkemaan.

nyt väsyttää pikku hiljaa tää

jos oppisin juurtumaan



vaimenee tuo tunne hiljalleen

lyhdyn kirkkaammin vihdoin nään

vaimenee… ja toisin kaiken teen

lähden tai kerran sitten jään