huutanut kaipuutain näin kuutamoon

saanut kuin palkaksi mun matkoiltain 

suurta surua sydämeen vain



tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon

mutta tuo tie kovin kivinen on

nyt kotiin valmis jo oon palaamaan

kerro pystytkö mut kohtaamaan



voitko sä tyttöni taas sytyttää 

pienen kynttilän sun ikkunaan

jättäisit siihen sen näyttämään

vielä luoksesi tulla mä saan



korkeaa taivasta katsellessain 

olet sä aina mun aatoksissain

sylisi sinun on niin lämpöinen

sitä koskaan kai unohda en