sitten verho lämpö pois heittää

piirtyy taivas tyynessä vedessä

koko elämä on tänään edessä

poika hetkeksi levähtämään käy

hän odottaa vaan tyttöä ei näy



Taivaal on vielä hauras kuu

se hiipuu auringon säteistä

missä onkaan tuo naurava suu

joka kokonaisen tekee heistä



"Kauniinpaa ei tiedä hän

kuin kesän viipyvän illan

suojan suloisen hämärän

sekä tuoksut niittyvillan

aina uudestaan niihin rakastui

ja muistoon, vaikka luonto lakastui"



Tuttuun tuoksuun sitten havahtuu

niitä elämään yksi vain mahtuu

hän silmänsä avaa hymyillen

toinen huomannut kaukaa on sen

tulee tyttö nauraen pojan luo

hänelle keltaisia kukkia tuo



Sen poika sydämeensä tallettaa

siinä kuvassa tuttu laulu soi

aikojen päästäkin mieleensä saa

tuon hetken, jonka toinen antoi