Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että matka on pitkä,

mutta mä kuljen sen.

Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että henki on kallis,

aion Luojalleni viedä sen.



Pimeys peittää maan ja taivas on jo sysimusta,

syksytuuli puhaltanu vikat lehdet puista.

Tie on autio, tyhjä muista kulkijoista,

ku ois yksin maailmassa, erillänsä muista.

Nyt vallalla on kummia käsityksii, 

että täällä pitäis muka pärjää ihan yksi.

Yksilöllisyys viety jo äärimmäisyyksiin, 

onko rakkaat päässy unohtumaan ihan tyystin?



2x

Voiiii, Luoja anna armoo. Voiiii, Luoja anna tarmoo 

matkamiehelle maan päällä tarpoo, 

ku on toisinaan vaan olo niin orpo.



Välillä pelottaa, mut sitä mä en kiellä,

mut ei voi lopettaa, ei voi pysähtyä vielä, 

vaikka synkät pilvet onkin tänään valon tiellä

ja vaikka pimeys meinaa meitä sisuksiinsa niellä.



Mä haluun takas kotiin kun sä odotat mua siellä,

Luoja on mun paimeneni kivisellä tiellä.

Jokaisella naisella ja jokaiselle miellä,

on elämässä kohtalonsa sen mä tiedän.



Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että matka on pitkä,

mutta mä kuljen sen.

Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että taakka on raskas,

mutta mä kannan sen.

Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että henki on kallis,

aion Luojalleni viedä sen.



Voiiii, Luoja anna armoo. Voiiii, Luoja anna tarmoo 

matkamiehelle maan päällä tarpoo, 

ku on toisinaan vaan olo niin orpo.



Yötaivaan alla, omalla tavalla taivaltani tallaan.

Taivaan alla kun tallustaa, Antti Nopsajalka tunnustaa taivaan vallan.

Muuten kai oisin mä vaarassa vallan, 

muuten kai oisin mä väärässä vallan.

Sillä ken' ei usko saa tuta salamaa, 

sillä sitä salama saattaa satuttaa.



Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että matka on pitkä,

mutta mä kuljen sen.

Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että taakka on raskas,

mutta mä kannan sen.

Joo, mä tiedän, tiedän, tiedän, että henki on kallis,

aion Luojalleni viedä sen.



Kotiin. Kotiin. Kotiin.